Syitä hömpän toimimiseen, osa 2 (koululääketieteen epäonnistuminen)

Kaikki ei ole mahdollista.

Aina silloin tällöin käy niin, että lääkäri ei osaa hoitaa vaivaasi.

Se on aivan luonnollista. Kaikkia vaivoja ei voi hoitaa.

Eikä kaikkien vaivojen syitä voida selvittää. Vaikka voisikin, siihen ei voida käyttää loputtomasti aikaa ja rahaa. Potilas ei useinkaan tule ajatelleeksi, että lääkäri ei ole vastuussa pelkästään potilaalle, vaan myös yhteiskunnalle, joka rahoittaa terveydenhuoltoa. Lääkärin on pystyttävä, ja pystytettävä rajat: näin paljon käytetään tämän potilaan tutkimiseen. Melkoinen vastuu. Siitäkin lääkärille maksetaan.

Tässä tarkoitan julkista terveydenhuoltoa. Yksityisen vastaanotolla lääkäri tietenkin tutkii niin pitkään kuin piikkisi on auki.

Miten vain, kaikkien vaivojen syitä ei löydy eikä kaikkia löydettyjä voida lievittää.

Toisessa tapauksessa kyse on resurssien vähyydestä, toisessa tieteen rajoista. Potilaalle molemmat näyttäytyvät koululääketieteen epäonnistumisena.


Mutta kaikki on mahdollista.

Onneksi on olemassa hömppää. Hömppähoitajat käyttävät häpeilemättä hyväksi molempia rajoja, joihin koululääketiede törmää. Hömppähoidoissa ei tarvita resursseja tutkimiseen, sillä hömppähoito tyypillisesti tarjoaa avun joka vaivaan. Tai ainakin siihen vaivaan, jonka vuoksi uhri hömppähoitajan luokse tulee. Syyn selvittäminen ja hoito tulevat samassa paketissa. Hömppähoitaja korostaa sitä, että tämä on aivan muuta kuin koululääketiede. Nyt sinusta välitetään.

Miksi muuten järkevät ihmiset menevät tällaiseen lankaan? Yksi syy siihen on paradoksaalisesti ihmisen loogisuus. Ihminen helposti ajattelee, että jos hömppähoito tarjotaan oikean lääkärin vastakohtana, niin muita vaihtoehtoja ei ole. Kyseessä on (lausumaton) virheargumentaatio nimeltään väärä dilemma, johon uhri tipahtaa huomaamattaan. Huolestunut uhri ei tule ajatelleeksi, että vaihtoehtoja on kahden sijasta loputtomasti.

Hömppähoitaja saa rahansa, sillä ei hömppä ilmaista ole.

Se toimii, sittenkin?

Ei toimi. Uhrista voi tuntua siltä, sillä plasebo-ilmiö vaikuttaa aina. Pienet vaivat tuntuvat vielä pienemmiltä, kun uhri saa huomiota. Henkilökohtainen rahauhri vahvistaa asiaa.

Anteeksi

Anteeksi tauosta. Tulen takaisin entistä vihaisempana.

En ajattele, siis en ole olemassa

Kaikki filosofiaan perehtyneet ja suuri osa muistakin ihmisistä tunnistavat Descart'n kuuluisan lausahduksen "Cogito, ergo sum." eli "Ajattelen, siis olen olemassa." Johtopäätös on aivan ilmeinen. Aivan yhtä ilmeistä on, että otsikon väite on hölmö, vaikka se joidenkin ihmisten kohdalla olisi toivottavaa.

Virheargumentti kuuluu luokkaan non-sequitur, eli suomeksi "ei seuraa". Vaikka tietäisimme, että A:sta seuraa B, niin ei-A:sta ei silti välttämättä seuraa ei-B. Otsikon esimerkki oli helppo, samoin seuraava. Tiedämme, että väite "Jos olen Sodankylässä, niin olen Lapissa." on totta. Sen sijaan "Jos en ole Sodankylässä, en ole Lapissa." ei välttämättä ole. Voinhan odottaa junaa Kemijärvellä.

Aina tätä ei ole helppo nähdä, varsinkin jos kirjoittaja haluaa piilottaa virheensä. Tällöin on syytä epäillä, että sinua yritetään sumuttaa.

Suuri osa terveyshömpästä perustuu ns. luonnollisuuteen. Sen ajatuksena on, että nykyään ihmiset elävät jotenkin epäluonnollisesti ja keinotekoisesti. Väite (joko rivien välistä tai aivan riveillä) kuuluu: keinotekoinen elämä/ravinto/kemiallinen aine aiheuttaa sairautta. Seuraava non-sequitur -virhepäätelmä kuuluu: luonnollinen aiheuttaa terveyttä.

Kaupallinen johtopäätös on myydä tätä luonnollisuutta tavalla tai toisella. Voit tutustua muutamaan kaupalliseen johtopäätökseen seuraavien linkkien kautta.

Lipomassage.
Sade-kristallisuolasuihke.
Vaietut hoidot. (Pakollinen olkinukke: syöpä paranee pakurikäävällä ja valkosipulilla)

Jätän tällä kertaa käsittelemättä sen, onko nykyaikainen elämä keinotekoista tai epäluonnollista. Samoin jätän käsittelemättä sen, aiheuttaako tällainen keinotekoisuus tai epäluonnollisuus sairauksia. Jokainen voi pohtia itsekseen onko kaiken syötäväksi kelpaavan syöminen luonnollista tai elikö luolamies 80-vuotiaaksi.



Lisää virheargumentoinnista:

Stephen Downesin Guide to Logical Fallacies.
Omat postaukseni virheargumenteista.

Vältä väärinväittämistä - virheargumentoinnin perusteet

Tämän postauksen ainoa tarkoitus on kerätä virheargumentointia käsittelevät postaukseni yhteen.

Argumentum ad ignorantiam 

Non-sequitur I

Olkinukke

Väärä todiste ei kumoa väitettä

Edellisessä postauksessani kerroin, että huomioni eivät todista mitään korvavalolaitteen toimimattomuudesta. Valitsin sanani huonosti. Takuulla se toimii ihan hyvin kuin mikä tahansa muukin hoito, johon asiakas itse uskoo. Kysymys on plasebo-ilmiöstä, joka on mukana aina ihmistä parantaessa. Ilmiö on mukana myös koululääketieteen hoidoissa. Nyt en kuitenkaan kirjoita plasebosta, vaan virheargumentoinnista.

Kyseessä on muunnelma Argumentum ad ignorantiam -virheargumentista. Sen mukaan asia on tosi, jos sitä vastaan ei esitetä todisteita. Tai vastaavasti asia on epätosi, ellei sitä osoiteta todeksi. "Kukaan ei ole todistanut, etteikö Joulupukkia olisi olemassa. Siispä Joulupukki on olemassa."

Tässä laitteen myyjällä voisi ajatella olevan todistustaakka ja tarmokkaasti sitä yritetäänkin. Todisteet ovat kuitenkin riittämättömiä, suorastaan vääriä ja tekaistuja. Tästä olisi helppoa tehdä sellainen johtopäätös, että väitekin on väärä, toisin sanoen vekotin on humpuukia. Humpuukia se todennäköisesti onkin, mutta ei sen vuoksi, että todisteet sen puolesta ovat huonoja.

Ihmisellä on taipumus tuntea myötätuntoa vääryyttä kokeneita vastaan. Jos poliisisarjassa ilkeä poliisi piilottaa huumeita syytetyn asuntoon, ajattelemme helposti, että uhri on syytön. Miten lipastoon piilotettu pussukka voi vaikuttaa siihen, pössyttelikö asunnon haltija viime viikolla?

Lisää virheargumenteistä Wikipediasta tai Skepsiksen sivuilta.


Lisätty 16.12.2011

Omat postaukseni virheargumenteista.