Hyvää joulukuun kuudetta!

Hyvää joulukuun kuudetta!

Suomessa vietetään tänään itsenäisyyspäivää. Tänään juhlitaan sotasankareita, muistellaan sodassa kaatuneita ja haavoittuneita. Ylistetään sodan kunniaa. Jostain kumman syystä tämä päivä on pyhitetty sodalle. Jostain kumman syystä ajatellaan, että itsenäisyys ja kaikki hyvinvointi on sodan ansiota. Hyvinvointi ja itsenäisyys on rakennettu rauhan, ei sodan aikana.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Euroopassa rakennettiin hyvinvointia. Tämän kehityksen katkaisi I maailmansota useiksi vuosiksi. Samassa rytäkässä Suomikin itsenäistyi. Jälleen rakennettiin pari vuosikymmentä hyinvointia. Tämä hyvinvointi hajosi uudelleen II maailmansodassa, johon Suomi osallistui Saksan rinnalla.

Itsenäisyys oli ensimmäisen sodan seurausta. Toisen sodan jälkeen Suomi oli yhä itsenäinen. Jätän historioitsijoiden ja spekulaattoreiden arvioitavaksi, miten olisi voinut käydä. Kävi miten kävi, huonosti kävi. Suomi ja Saksa hävisivät surkeasti.

Me suomalaiset olemme itsepetoksen mestareita. Rakennamme sankaritarinoita hävitystä sodasta ja sisällissodasta, jossa oli kaksi häviäjää.

Minä haluaisin viettää juhlapäivää 16. lokakuuta, sillä 16.10.1994 järjestettiin kansanäänestys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Minä haluaisin luopua itsenäisyydestä. Mitä enemmän teemme asioita yhdessä, sitä vähemmän meillä on syytä sotia toistemme kanssa.

Sota on paha.