Työ, teknologia ja elämän tarkoitus

Jos ajattelisimme, että kaikki työt pitäisi tehdä mahdollisimman tehokkaasti, niin rakentaisimme koneita tekemään sen.

Olemme tehneetkin niin.

Mutta sana "työ" tarkoittaa myös jotain, mikä on ponnistelua suurempaa päämäärä kohti. Jotain, minkä vuoksi kannattaa elää. Jotain, mikä on ennen saavutusta. Tai jotain, mikä saa meidät elämään.

Sitä emme halua antaa pois koneille.

Kun elämme työssämme, niin toteutamme omaa elämäämme, tarvettamme olla jotain.

Jotain, mitä olemme. Jotain, mitä haluamme olla. Kuvittelemme.

Me todellakin elämme työtämme. Me olemme sitä. Ylpeinä olemme insinöörejä, lääkäreitä, taiteilijoita, valtiomiehiä ja bussikuskeja. Ylpeinä olemme sitä, mitä teemme, vaikka kukaan ei siitä maksaisi. Me elämme työtämme. Me elämme itsejämme. Elämme.

On sanottu, että teknologia suo meille paljon vapaa-aikaa. Aikaa, jota voimme käyttää korkeampien älyllisten tai hengellisten asioiden edistämiseen.

Emme tee niin. (Niin luulemme.) Mutta juuri niin teemme me. Juuri sitä meidän irvokkaat väittelymme ovat: hengellistä tai älyllistä taistelua. Juuri sitä ovat meidän taistelumme siitä, miten me yltäkylläisyytemme jaamme. (Meille, ei toisille. Tosin.) Pahoin pelkään, että henkemme voima ei enempään riitä.

Henkien taistelu.

Taistelemme siitä, mikä taloudellinen idea on paras. Mikä myy eniten? Mistä puhutaan eniten? Mitä haluamme?

Me haluamme paljon. Kaikki.

Mieluiten vielä vähän lisää.





Ja koneet antavat lisää aikaa, jonka jakamisesta taistella, keskustella.



Olla.