Hyvää joulukuun kuudetta!
Suomessa vietetään tänään itsenäisyyspäivää. Tänään juhlitaan sotasankareita, muistellaan sodassa kaatuneita ja haavoittuneita. Ylistetään sodan kunniaa. Jostain kumman syystä tämä päivä on pyhitetty sodalle. Jostain kumman syystä ajatellaan, että itsenäisyys ja kaikki hyvinvointi on sodan ansiota. Hyvinvointi ja itsenäisyys on rakennettu rauhan, ei sodan aikana.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Euroopassa rakennettiin hyvinvointia. Tämän kehityksen katkaisi I maailmansota useiksi vuosiksi. Samassa rytäkässä Suomikin itsenäistyi. Jälleen rakennettiin pari vuosikymmentä hyinvointia. Tämä hyvinvointi hajosi uudelleen II maailmansodassa, johon Suomi osallistui Saksan rinnalla.
Itsenäisyys oli ensimmäisen sodan seurausta. Toisen sodan jälkeen Suomi oli yhä itsenäinen. Jätän historioitsijoiden ja spekulaattoreiden arvioitavaksi, miten olisi voinut käydä. Kävi miten kävi, huonosti kävi. Suomi ja Saksa hävisivät surkeasti.
Me suomalaiset olemme itsepetoksen mestareita. Rakennamme sankaritarinoita hävitystä sodasta ja sisällissodasta, jossa oli kaksi häviäjää.
Minä haluaisin viettää juhlapäivää 16. lokakuuta, sillä 16.10.1994 järjestettiin kansanäänestys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Minä haluaisin luopua itsenäisyydestä. Mitä enemmän teemme asioita yhdessä, sitä vähemmän meillä on syytä sotia toistemme kanssa.
Sota on paha.
6.12.2011
2 kommenttia:
Saa kommentoida, mutta asiattomuudet poistan.
Asiattomuutena pidän esimerkiksi mainoksia, perustelemattomia mollauksia, täysin asian vierestä kirjoittamista tai kilometrien mittaisia kommentteja.
Asiattomuutena en pidä reipasta kritiikkiä, jos sitä edes jotenkin on perusteltu. Jos saat minut kiinni hölmöydestä, sekään ei ole asiatonta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näkemyksesi Suomen itsenäisyydestä ja sen juhlinnasta muistuttaa omia käsityksiäni, mutta en ole rohjennut mennä noin pitkälle tuon juhlapäivän määrittelyssä. Nykyisen kaltaisesta itsenäisyydestä luopuminen on tulevaisuuden maailmassa ilman muuta edessä kaikilla valtioilla ... olemme joskus yksi ja sama valtio koko maapallo.
VastaaPoistaSitä ennen voisimme tosiaan juhlia Rauhaa ja yhteistyötä ja rakentaa sopuisaa rinnakkaineloa, sillä tuon utopistisen unelman toteutumiseen menee kyllä aikaa.
JA; Yksi syy juhlia sotaa ja luoda sodan kärsimyksistä ja sotilaista sankaritarinoita on eloon jääneitten tovereitten tuntema syyllisyys tapahtuneesta. Voimme hälventää syyllisyyttämme pitämällä yllä illuusiota sotien merkityksellisyydestä. Mutta tällainen ihannointi johtaa ennen pitkää uuteen sotaan.
Kiitos, Eeva. Sait kunnian olla blogini ihka ensimmäinen kommentoija.
VastaaPoistaYksi valtio ei valitettavasti vielä poista sotaa. Suurin osa nykyisistäkin sodista käydään valtioiden sisällä. Jännitteet eri ihmisten välillä säilyvät, sillä on mahdotonta jakaa hyvää siten, että kaikki saavat enemmän kuin toiset.