Etusivullani mainostan, että "Vastustan yleensäkin huuhaata ja tietämättömyyttä. Ajattelun laiskuus ja epärehellisyys saavat minut näkemään punaista."
Silti minua hieman arveluttaa antaa seuraava linkki. Ei heikkohermoisille.
Hölynpölyä.
Tosi ja epätosi, tiede ja näennäistiede, kaupankäynti ja huijaus. Miten erotamme nämä toisistaan?
9.7.2012
Syitä hömpän toimimiseen, osa 2 (koululääketieteen epäonnistuminen)
Kaikki ei ole mahdollista.
Aina silloin tällöin käy niin, että lääkäri ei osaa hoitaa vaivaasi.
Se on aivan luonnollista. Kaikkia vaivoja ei voi hoitaa.
Eikä kaikkien vaivojen syitä voida selvittää. Vaikka voisikin, siihen ei voida käyttää loputtomasti aikaa ja rahaa. Potilas ei useinkaan tule ajatelleeksi, että lääkäri ei ole vastuussa pelkästään potilaalle, vaan myös yhteiskunnalle, joka rahoittaa terveydenhuoltoa. Lääkärin on pystyttävä, ja pystytettävä rajat: näin paljon käytetään tämän potilaan tutkimiseen. Melkoinen vastuu. Siitäkin lääkärille maksetaan.
Tässä tarkoitan julkista terveydenhuoltoa. Yksityisen vastaanotolla lääkäri tietenkin tutkii niin pitkään kuin piikkisi on auki.
Miten vain, kaikkien vaivojen syitä ei löydy eikä kaikkia löydettyjä voida lievittää.
Toisessa tapauksessa kyse on resurssien vähyydestä, toisessa tieteen rajoista. Potilaalle molemmat näyttäytyvät koululääketieteen epäonnistumisena.
Mutta kaikki on mahdollista.
Onneksi on olemassa hömppää. Hömppähoitajat käyttävät häpeilemättä hyväksi molempia rajoja, joihin koululääketiede törmää. Hömppähoidoissa ei tarvita resursseja tutkimiseen, sillä hömppähoito tyypillisesti tarjoaa avun joka vaivaan. Tai ainakin siihen vaivaan, jonka vuoksi uhri hömppähoitajan luokse tulee. Syyn selvittäminen ja hoito tulevat samassa paketissa. Hömppähoitaja korostaa sitä, että tämä on aivan muuta kuin koululääketiede. Nyt sinusta välitetään.
Miksi muuten järkevät ihmiset menevät tällaiseen lankaan? Yksi syy siihen on paradoksaalisesti ihmisen loogisuus. Ihminen helposti ajattelee, että jos hömppähoito tarjotaan oikean lääkärin vastakohtana, niin muita vaihtoehtoja ei ole. Kyseessä on (lausumaton) virheargumentaatio nimeltään väärä dilemma, johon uhri tipahtaa huomaamattaan. Huolestunut uhri ei tule ajatelleeksi, että vaihtoehtoja on kahden sijasta loputtomasti.
Hömppähoitaja saa rahansa, sillä ei hömppä ilmaista ole.
Se toimii, sittenkin?
Ei toimi. Uhrista voi tuntua siltä, sillä plasebo-ilmiö vaikuttaa aina. Pienet vaivat tuntuvat vielä pienemmiltä, kun uhri saa huomiota. Henkilökohtainen rahauhri vahvistaa asiaa.
Anteeksi
Anteeksi tauosta. Tulen takaisin entistä vihaisempana.
Aina silloin tällöin käy niin, että lääkäri ei osaa hoitaa vaivaasi.
Se on aivan luonnollista. Kaikkia vaivoja ei voi hoitaa.
Eikä kaikkien vaivojen syitä voida selvittää. Vaikka voisikin, siihen ei voida käyttää loputtomasti aikaa ja rahaa. Potilas ei useinkaan tule ajatelleeksi, että lääkäri ei ole vastuussa pelkästään potilaalle, vaan myös yhteiskunnalle, joka rahoittaa terveydenhuoltoa. Lääkärin on pystyttävä, ja pystytettävä rajat: näin paljon käytetään tämän potilaan tutkimiseen. Melkoinen vastuu. Siitäkin lääkärille maksetaan.
Tässä tarkoitan julkista terveydenhuoltoa. Yksityisen vastaanotolla lääkäri tietenkin tutkii niin pitkään kuin piikkisi on auki.
Miten vain, kaikkien vaivojen syitä ei löydy eikä kaikkia löydettyjä voida lievittää.
Toisessa tapauksessa kyse on resurssien vähyydestä, toisessa tieteen rajoista. Potilaalle molemmat näyttäytyvät koululääketieteen epäonnistumisena.
Mutta kaikki on mahdollista.
Onneksi on olemassa hömppää. Hömppähoitajat käyttävät häpeilemättä hyväksi molempia rajoja, joihin koululääketiede törmää. Hömppähoidoissa ei tarvita resursseja tutkimiseen, sillä hömppähoito tyypillisesti tarjoaa avun joka vaivaan. Tai ainakin siihen vaivaan, jonka vuoksi uhri hömppähoitajan luokse tulee. Syyn selvittäminen ja hoito tulevat samassa paketissa. Hömppähoitaja korostaa sitä, että tämä on aivan muuta kuin koululääketiede. Nyt sinusta välitetään.
Miksi muuten järkevät ihmiset menevät tällaiseen lankaan? Yksi syy siihen on paradoksaalisesti ihmisen loogisuus. Ihminen helposti ajattelee, että jos hömppähoito tarjotaan oikean lääkärin vastakohtana, niin muita vaihtoehtoja ei ole. Kyseessä on (lausumaton) virheargumentaatio nimeltään väärä dilemma, johon uhri tipahtaa huomaamattaan. Huolestunut uhri ei tule ajatelleeksi, että vaihtoehtoja on kahden sijasta loputtomasti.
Hömppähoitaja saa rahansa, sillä ei hömppä ilmaista ole.
Se toimii, sittenkin?
Ei toimi. Uhrista voi tuntua siltä, sillä plasebo-ilmiö vaikuttaa aina. Pienet vaivat tuntuvat vielä pienemmiltä, kun uhri saa huomiota. Henkilökohtainen rahauhri vahvistaa asiaa.
Anteeksi
Anteeksi tauosta. Tulen takaisin entistä vihaisempana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)